Puhelinaika


Keskiviikkoisin klo 8-11

020 735 4750

Nettiajanvaraus


Nettiajanvaraus on tarkoitettu vakuutuksen kautta tuleville, itse maksaville ja pariterapiaan tuleville asiakkaille (EI Kelan kuntoutuspsykoterapia).

Yhteydenotto

Vapaita aikoja voit tiedustella myös lomakkeellamme

Blogi

18.10.2021

Miksi tunteet ovat tärkeässä roolissa lasten vapaa-ajan harrastuksissa?

Lasten tunnekasvatus harrastuksissa

Janna Meunier ja Anna Vuorivirta

Kouluikäinen lapsi viettää suuren osan päivästään aikuisen ohjauksessa kotona, koulussa, iltapäiväkerhossa ja harrastuksissa. Harrastuksissa ja elämässä ylipäätään pätee lasten kanssa sama periaate: kun lapsella on turvallinen olo ja varmuus siitä, että aikuiset auttavat häntä tarpeen tullen, hän uskaltaa lähteä tutkimaan maailmaa. Tämä mahdollistaa uusien asioiden kokemisen ja sen myötä kasvun ja oppimisen. Mikäli tätä varmuutta ei ole, lapsi joutuu hälytystilaan: hänen selviytymisensä on vaarassa, ja hänen tärkein tehtävänsä on varmistaa, että hän pysyy turvassa keinolla millä hyvänsä. Tällöin muut asiat jäävät toissijaisiksi.

Nuoremmat lapset tarvitsevat enemmän ja konkreettisempaa tukea, kun taas isommille lapsille vanhempi on usein enemmän taustajoukoissa ja harrastuksen mahdollistajana. Lajikohtaiset taidot kehittyvät harjoituksissa, mutta kaikkien lapsen kanssa toimivien aikuisten tärkeänä tehtävänä on myös tukea lapsen tunne- ja omatoimisuustaitoja, jotta lapsi pystyy keskittymään itse asiaan. Tämän tuen myötä lapsen itsesäätelytaidot kasvavat pikku hiljaa tilanne kerrallaan, ja hän pystyy vähitellen toimimaan itsenäisemmin.

Aikaisemmin oli vallalla uskomus, että lapsi oppii tulemaan toimeen erilaisten tunteiden kanssa parhaiten niin, että niihin kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota tai peräti kielletään niiden olemassaolo. Tällainen selviytymiskeino saattoi olla tarpeen rankkoina sota-aikoina, mutta nykymaailmassa ja tasapainoisen kehityksen kannalta se on suoraan sanottuna varsin haitallinen. Tunteiden huomiotta jättäminen saattaa aikuisesta silti edelleen näyttää tehokkaalta toimintatavalta ja monia tämän päivän aikuisia on näin kasvatettu, joten toimintatapa tuntuu tutulta ja oikealta. Tunteet sivuuttavassa, mitätöivässä tai aggressiivisesti niihin suhtautuvassa ympäristössä lapsi oppii sen, että omissa tunteissa on jotain viallista tai hävettävää. Aikuiselta on turha odottaa apua, ja on parempi pysyä hiljaa, eikä itkeä tai muuten ilmaista hankalaa tunnetta. On siis selviydyttävä yksin, koska aikuiset eivät auta sisäisten tuntemusten kanssa. Näin luomme näennäisesti pärjääviä lapsia, jotka kasvavat aikuisiksi, jotka yrittävät kieltää omat tunteensa, kontrolloida niitä ja uskovat, että näin “hallitaan” tunteita. Tästä seuraa pahimmillaan riippuvuusongelmia, ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta ja uupumusta. Tämä ei tietenkään ole se, mitä aikuiset toivovat tai tavoittelevat.

Tunteiden olemassaolon ja niiden tunnistamisen ja nimeämisen merkitys on onneksi ymmärretty, ja lasten tasapainoiseen tunne-elämän kehitykseen kiinnitetään tänä päivänä enemmän huomiota pienestä pitäen. Tavoitteena on auttaa lasta kehittymään hyvinvoivaksi aikuiseksi, joka pystyy toteuttamaan itselleen tärkeitä asioita ja toimimaan taitavasti yhteiskunnassa.

Tämä kehitys tapahtuu asteittain. Vauvalla ei ole keinoja rauhoittaa itseään, vaan rauhoittuminen tapahtuu aikuisen avulla. Kun tämä toistuu, siitä tulee ennakoitava ja tuttu kokemus. Vauvan aivot kehittyvät ja tämä oppii vähitellen rauhoittamaan itse itseään. Lapsen kasvaessa ja maailman avautuessa hän alkaa kohdata uusia, aina vain suurempia haasteita, joissa selviämiseen hän jälleen tarvitsee aikuisen tukea ja vastaavaa harjoittelua kerta toisensa jälkeen, kunnes hän vähitellen alkaa pärjätä tilanteessa ilman ulkopuolista apua. Pienillä lapsilla tällaisia taitoja ovat esimerkiksi kyky olla erossa omasta vanhemmasta tai kyky odottaa tarpeen tyydytystä. Isommilla lapsilla näitä taitoja ovat esim. leikkitaidot, pettymyksen sietäminen ja vaikeilta tuntuvien asioiden jatkaminen.

Tämän kaiken taustalla on aivojemme rakenne.  Meillä on tarve ja halu tehdä asioita, joissa voimme toteuttaa ja kehittää itseämme, rakentaa yhteistä hyvää ja kokea itsemme ja elämämme merkityksellisiksi. Toisaalta meissä on edelleen olemassa sellaista käyttäytymistä, jonka tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä ja turvassa. Nämä kaksi pyrkimystä voivat olla aktiivisina samanaikaisesti: kun teemme meille tärkeitä asioita, aivot saattavat varoittaa välittömästi niiden mahdollisesta epäonnistumisesta, vaarasta, ja alkavat kiskoa meitä turvaan. Näitä kahta välillä keskenään ristiriitaista pyrkimystä voidaan kutsua selviytymiskäyttäytymiseksi ja tekemiskäyttäytymiseksi.

Yllä olevassa kuvassa on oikealla asioita, joita lapsi pyrkii elämässään toteuttamaan. Ne ovat niitä asioita, joista hän nauttii ja oppii uusia asioita. Vasemmalla taas kuvataan näiden tekemisten tielle tulevia mielensisäisiä esteitä: tilanteessa herääviä ajatuksia ja tunteita ja asioita joita teemme päästäksemm eroon epämiellyttävästä. Selviytymiskäyttäytyminen on ihmiselle automaattista ja tyypillistä. Tällöin toimimme tunteiden ohjaamana etsien turvaa ja pyrkien eroon kaikesta epämiellyttävästä ja vaikeasta. Oikealla olevat asiat ovat tällöin toissijaisia, kun aivot ohjaavat meitä jättämään kaiken ja hakeutumaan turvaan, jotta pysyisimme hengissä. Esimerkiksi jalkapallossa onnistuminen edellyttää sen, että lapsella on riittävän rauhallinen ja turvallinen olo ja usko omaan pärjäämiseen. Aivot ja ongelmanratkaisu toimivat paremmin ja lapsi muistaa valmentajan ohjeet selkeämmin. Hän pystyy keskittymään peliin ja palloon. Jos lapsi kokee olonsa uhatuksi tavalla tai toisella, selviytymiskäyttäytyminen aktivoituu. Kun tulee tilanne, jossa lapsi ei onnistu syöttämään palloa, pallo osuu kipeästi mahaan tai vastustaja tekee maalin, syntyy ajatuksia kuten “Vaara!”,  “Epäonnistuminen!”, “Mitä minusta sanotaan?!”, “Sattuu!”. Myös aikuisen äänensävy tai sanat tai joukkuetovereiden tai yleisön kommentit vaikuttavat meihin ja saattavat aiheuttaa uhan kokemuksen. Ympärillä olevilla aikuisilla on suuri merkitys siihen, miten lapsi pääsee tilanteessa eteenpäin. Toisin sanoen meidän tulee auttaa lasta tuntemaan olonsa riittävän turvalliseksi ja rauhalliseksi, jotta hänen on mahdollista keskittyä hänelle tärkeiden asioiden toteuttamiseen.

 

Jos lapsi jätetään yksin hankalalta tuntuvien tunteiden kanssa, hän saattaa jäädä selviytymiskäyttäytymisen kehään (1). Hänellä ei ole keinoja eikä osaamista toimia toisin, vaikka omasta toiminnasta tulee vielä huonompi olo, jonka kanssa hän taas yrittää pärjätä tavalla tai toisella. Tällöin lapsi tarvitsee aikuista avukseen pärjätäkseen sisäisten tuntemustensa kanssa. Aikuinen voi toiminnallaan auttaa lapsen tunnemyrskyn läpi, jotta hän pääsee takaisin aloittamaan itselleen tärkeitä asioita (tekemiskäyttäytymistä). Kun aikuinen tukee lasta oikeaan aikaan ja tilanteen vaatimalla tavalla, lapsi oppii vähitellen, että kyllä, osaan ja pärjään, tunteita tulee ja menee ja selviän kyllä. Näin hän uskaltautuu yrittämään, ja voidaan saada aikaan myönteinen tekemiskäyttäytymisen kehä: onnistumiset antavat energiaa sekä kivalta tuntuvia tunteita ja auttavat yrittämään uudelleen (2). Tämä harjoittelu vaatii tyypillisesti useita toistoja erilaisissa tilanteissa ja vaatii aikuiselta pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Näin aikuinen auttaa lasta huomaamaan erilaiset tunteet ja ajatukset, välttämään automaattista selviytymiskäyttäytymistä esim. lähtemään kesken peliä pois, ja tekemään niitä asioita, joita hän oikeasti haluaa tehdä (3). Ajan myötä taidot sisäistyvät lapsen omiksi taidoiksi ja tarve valmentajan tai muun aikuisen tuelle vähenee.

Millaista tukea lapset sitten kaipaavat?

Tiedämme paljon yleisiä periaatteita, kuinka voimme parhaiten tukea lapsia, mutta tarkemmin tätä voidaan täsmentää vasta, kun tutustutaan lapseen ja niihin haasteisiin, joita hän arjessaan kohtaa. Se, kuinka paljon ja minkälaista tukea kukin lapsi tarvitsee, riippuu tämän yksilöllisistä ominaisuuksista (biologia ja oppimishistoria) sekä tilannetekijöistä (ympäristö, muut ihmiset ja tilanne). Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun vastataan lapsen tuen tarpeeseen riittävässä määrin juuri sillä tasolla, mikä hänelle kulloinkin on tarpeen, ja muokataan tarjotun tuen määrää ja tapaa lapsen kehityksen myötä. Tässä suhteessa vanhemmat ovat monesti lapsensa parhaita asiantuntijoita.

Miten lasten tunnetaidot voi ottaa konkreettisesti huomioon arjen ohjaustilanteissa ?

Lyhyesti kyse on siitä, että autetaan lasta oppimaan hänelle tärkeitä asioita asettamalla sopivan kokoisia tavoitteita ja tukemalla häntä haastavissa tilanteissa. On opetettava asia minkälainen vain, tulee lasten kanssa ottaa huomioon yksilöllisesti, mikä on kunkin “lähikehityksen vyöhyke” eli mitä juuri tämä lapsi voi seuraavaksi oppia monimutkaisesta kokonaisuudesta. Jos vaaditaan liikaa, lapsi oppii, ettei osaa. Jos taas vaaditaan liian vähän, ei opi mitään ja tylsistyy. Kun lapselle etsitään sopivaa harjoiteltavaa asiaa, arvioidaan tilanne ja lapsen senhetkiset taidot, ja annetaan hänelle selkeä toimintaohje, esim. “katso palloa ja mene aina sen luokse”. Muistutetaan lasta hänen omasta tavoitteestaan ja iloitaan sen onnistumisesta. Kun tämä taito on vahvistunut, siirrytään opettelemaan seuraavaa taitoa, esim. pyri ottamaan pallo vastustajalta pois. Näin monimutkaista taitoa  rakennetaan yksi selkeä askel kerrallaan, ja lapsi saa onnistumisen kokemuksia pitkin matkaa.

Parasta on, mikäli valmentaja ja vanhempi voivat tarvittaessa pysähtyä miettimään yhdessä, mitä juuri tämän lapsen kanssa kannattaa nyt harjoitella ja millaista tukea juuri tämä lapsi tällä hetkellä kaipaa. Se vie toki aikaa, mutta panostus tulee todennäköisesti moninkertaisena takaisin pitkällä tähtäimellä. Yhteistyösuhde lapseen on kaiken perusta ja turvallisuuden kulmakivi. Se mahdollistaa toiminnan ja harjoittelun. Aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa tutkimukset ovat osoittaneet onnistumisten huomaamisen merkityksen. , Tarvitaan viisi tukevaa, vahvistavaa kommenttia yhtä rakentavaa kritiikkiä vastaan, jotta yhteistyösuhde pysyy yllä. Positiivinen vuorovaikutus ja vahva suhde aikuisen kanssa auttavat lasta ponnistelemaan. Hän tietää, että aikuinen auttaa hänet eteenpäin, mikäli haaste osoittautuu liian vaativaksi.

Pähkinänkuoressa: tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä ihmisen hyvinvoinnin kannalta ja ne kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Niiden opettaminen on kaikkien lapsen kanssa tekemisissä olevien aikuisten yhteinen tehtävä. Aikuiset tarvitsevat taitoja yhtä lailla ja ne ovatkin yksi psyykkisen hyvinvoinnin kulmakivistä. Harrastukset ovat yksi keskeinen paikka, missä tunnetaitoja harjoitellaan. Joillekin lapsille harrastuksen ohjaaja voi olla juuri se ihminen, jolla on lapseen koko tämän elämän muuttava vaikutus.

Mitä valmentaja voi tehdä?

  • Joukkueen yhteiset pelisäännöt luovat turvaa, kaikki tietävät miten harjoituksissa toimitaan
  • Selkeät ohjeet lapsille
  • Yksi ohje kerrallaan
  • Kiellon sijasta anna toimintaohje; lapselle jää mieleen “älä juokse” -ohjeesta usein vain “juokse” → kävele rauhallisesti -ohje tehokkaampi
  • Laskeudu lapsen tasolle ja kosketa hellästi olkapäästä, kun puhut
  • Kiinnitä huomiota omaan äänensävyyn ja kehon kieleen, kun puhut lapsille
  • Saa myös puhua virheistä ja siitä, mikä meni pieleen, pohdi milloin ja missä suhteessa lapset pystyvät ottamaan sen vastaan
  • Muista kehua ja kannustaa sekä tukea ajatusta, että tärkeintä harrastuksessa on tekemisen ilo
  • Rauhoittumisen apukeinoja “ei haittaa, tällaista tämä peli välillä on”
  • “Hengitä syvään”
  • Huonoon käytökseen tulee reagoida 10-15 s sisällä, välittömästi. Jos se ei korjaannu heti, tulee miettiä, mikä ympäristössä tulee rakentaa eri tavalla.
  • Kiinnitä huomio siihen hyvään, mitä lapset sillä hetkellä tekevät, kun huonoa käyttäytymistä esiintyy
  • Huono käytös, riidat ja konfliktit tulee selvittää oikea-aikaisesti eli muista ajoitus
  • Kerrataan esim. pelin alussa, mitä odotetaan lapsilta ja sitten vahvistetaan sitä
  • Hankalassa tilanteessa seuraa muutama sekunti, mitä tapahtuu. Jos lapsi pääsee itse tilanteesta eteenpäin, hienoa. Jos hän taas tuntuu jäävän siihen jumiin, auta ystävällisesti ja lämpimästi eteenpäin. Näihin tilanteisiin voi valmistautua etukäteen sopimalla lasten kanssa yhteiset toimintatavat
  • Tarvittaessa uska hyödyntää myös vanhempien apua, koska yksi aikuinen ei voi olla yhtä aikaa monessa paikassa.
  • Jos lapseen sattuu esim. jalkapallokentällä, niin pysähdy tarkastamaan tilanne (ei suurennella, kauhistella tai pelotella eikä välttämättä edes puututa, jos lapsi näyttää pärjäävän itse eteenpäin). Jos lapsi tarvitsee apua, suhtaudutaan empatialla, validoidaan lapsen tunnetta esim. “Hei, sua sattui äsken, ootko ok, pystytkö jatkamaan?” ja muistetaan ystävällinen äänensävy ja maltti.
  • Jos pelissä tulee virhe, autetaan lasta rauhoittumaan häpeän ja epäonnistumisen tunteen kanssa: “tuli virhe, ei haittaa, mennään eteenpäin”. Lapsi itse huomaa virheen paljon herkemmin kuin muut, joten sitä ei tarvitse korostaa.
  • Tilanteesta voi keskustella rauhallisessa tilanteessa pelin jälkeen ja miettiä, oliko ratkaisu oikea ja miten seuraavalla kerralla kannattaa toimia. Näin lapsi ja aikuinen saavat molemmat tärkeää uutta informaatiota tilanteesta.
  • Toinen lapsi tarvitsee enemmän kannustusta jatkaa, toinen taas kannustusta jäädä lepäämään ja ottaa omat kiputilat tosissaan.
  • Pieni lapsi ei vielä osaa arvioida loukkaantumisen vakavuutta, mutta iän myötä tämäkin taito kehittyy.
  • Jokaisessa pelissä tai kilpailussa on asioita, jotka sujuivat hyvin, vaikka oltaisiin hävitty 10-0. Silloin kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin lapset sietävät pettymystä ja miten hienosti jaksoivat pelata loppuun, vaikka teki mieli heittää hanskat tiskiin tai miten hienosti osasivat onnitella voittajia tai kohdella joukkuetovereita.
  • Ja samalla voi ääneen sanoittaan joukkueen jaettua tunnekokemusta, “onhan se rankkaa hävitä ja siitä voi tulla pettynyt olo”.

Mitä vanhempi voi tehdä?

  • Luo positiivista tunneilmapiiriä
  • Kannusta koko joukkuetta
  • Älä koskaan ääneen kritisoi tai mollaa toisia pelaajia, valmentajia tai tuomareita (eli pyri huomaamaan ja säätelemään omat sisäiset tunnetilat, vaikka urheilu viekin mukanaan usein)
  • Lapselle voi sanoittaa epäoikeudenmukaisuutta esim. “Minäkin hämmästyin, kun tuomari vihelsi niin ja ratkaisu ei tuntunut oikeudenmukaiselta”
  • Mallinna tunne-puheen avulla niiden kuulumista normaaliin elämään esim. “minuakin jännittää…” tai “pelästyin, kun näin, että sinuun sattui, miten kävi?”
  • Uskalla olla haavoittuvainen ja pyri avoimeen kommunikaatioon valmentajan kanssa esim. lapsen kokemuksista, tunteista tai haasteista. Näin valmentajan on mahdollisuus ottaa asia huomioon jatkossa ja puuttua.

Elävän elämän esimerkkejä, jolloin lapsi, joka oli joutunut selviytymiskäyttäytymisen kehälle, palautui aikuisten oikein mitoitetulla avulla sieltä tekemiskäyttäytymisen elivoimaiselle kehälle.

——–

Esimerkki 1

Lapsi tuli kesken viulun virityksen itkien sanomaan, että haluaisi mennä oven ulkopuolelle sanomaan jonkun asian. Sanoin hänelle, että voidaan mennä, jos hän lupaa sen jälkeen tulla takaisin, ettei minun tarvitse ulkopuolelle jäädä maanittelemaan. Ja sehän meni täydellisesti. Lapsi kertoi, että pelottaa, kun nuoteissa ei ole värejä. Menimme saman tien yhdessä opettajan luo ja lapsi sai asiansa itse sanottua, kun oli ekaksi kertonut sen minulle. Tätä edellytti tuo puolen minuutin rauhallinen kuuntelu. Tämän jälkeen lapsi jäi hyvillä mielin itsenäisesti orkesteriharjoituksiin.

______

Esimerkki 2

Nuori on loukkaantumisen takia joutunut olemaan pois koripallosta useita kuukausia ja kynnys harjoituksiin palaamisesta kasvaa. Huoltaja juttelee asiasta valmentajan kanssa, ja valmentaja sopii, että apuvalmentaja tekee yksilöllisen ohjelman nuorelle harjoituksissa, jotta voidaan varmistua, että miten jalka toimii ja mitä sillä pystyy tekemään. Näin nuoren ei tarvitse olla huolissaan siitä, miten pärjää muiden mukana tai siitä, osaako lopettaa ajoissa, jos jalka oireilee kivulla. Paluulle tärkeään harjoitukseen on aikuisten tuki saatavilla niin kauan, kunnes nuori kokee, että nyt on levollinen ja varma olo mennä harjoituksiin ja osallistua.

 

Mikäli kaipaat tähän pohdintaan apua tai tukea, Lasten ja nuorten Arvosta löytyy asiantuntevaa apua.

Lue tästä lisää https://www.kktkeskusarvo.fi/psykoterapiapalvelut/lasten-ja-nuorten-arvo/

Janna MeunierAnna Vuorivirta