Traumoissa liekit loimuavat erityisen kuumina. Vastaavasti pakko-oireista kärsivä voi kokea mahdottomaksi tehdä toisin kuin mieli, tunne ja keho kertovat. Ajatus siitä, että jättäisi vaikkapa tarkistamatta keittiön hellan voi tuntua siltä kuin astuisi edellä kuvattuihin loimuaviin liekkeihin.

Vaikeiden tunteiden välttely pätee myös psykoterapeutteihin. Terapeutit ovat usein lähtökohtaisesti hyvin empaattisia ja tunnistavat asiakkaan kivun jo tiedostamattakin. Tämä voi johtaa myös siihen, että pyrimme ikään kuin suojelemaan asiakasta hänen vaikeilta tunteiltaan.

Terapia ei kuitenkaan etene mihinkään, jos vain juttelemme niitä näitä ja vältämme kipeisiin tuntemuksiin tarttumista. Vaikeat tuntemukset ovat tärkeä tiedonlähde myös psykoterapeutille. Niistä huomaamme, että jotakin tärkeää on käsillä.

On toki hyvä tunnistaa, milloin tunne kertoo jotain tärkeää terapeutin omasta henkilöhistoriasta. Esimerkiksi asiakkaan surun, vihan, avuttomuuden tai häpeän ilmaisut voivat nostattaa terapeutissakin erilaisia tunteita riippuen siitä, miten valmis hän itse on kyseisiä tunteita kokemaan.

Psykoterapeutteina olemme käsitelleet näitä asioita jo koulutuksenaikaisessa psykoterapiassa sekä jatkuvasti työmme ohella työnohjauksissamme. Tähän on kiinnitetty erityistä huomiota KKT-Keskus Arvossa: psykoterapeutit pääsevät tutkimaan jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita työnohjaajan opastuksella.

Tunne toisen alla

Erityisen haastavaa työstämme tekee se, että tunteiden alla voi olla toisia tunteita. Asiakas voi esimerkiksi olla vihainen, mutta vältteleekin sillä vaikeita häpeän tunteita.

Tunnefokusoidussa psykoterapiassa tästä puhutaan sekundääri- ja primääritunteina. Samaa ilmiötä tutkin käyttäytymisterapeuttina vahvistussuhteiden laatuina: pohdin mikä on asiakkaan käyttäytymisen funktio ja mitä se palvelee. Palveleeko se jonkin tunnetilan välttelyä (sekundääritunne) vai kertooko se suoremmin asiakkaan kokemasta tarpeesta ja siihen vastaamisen puutteesta (primääritunne)?

Joskus vihaisuus terapiassa voi kertoa, siitä että asiakas haluaa asettaa rajoja terapeutille. Tällöin on viisasta kunnioittaa asiakkaan toiveita ja tarpeita. Mutta on tiedostettava, että joskus vihainen puhe ja aggressiivisuus terapeuttia kohtaan voivat olla merkki esimerkiksi häpeän tunteelta suojautumisesta.

Tunnetyöskentelyssä tunne muuttuu toiseksi

Eri tunteet kertovat erilaisista tarpeista ja käyttäytymisen laaduista. Häpeä kertoo usein tarpeesta kelvata. Suru puolestaan kertoo siitä, että olemme menettäneet jotakin itsellemme tärkeää ja kaipaamme lohdutusta ja myötätuntoa. Viha puolestaan siitä, että rajojamme on rikottu ja haluamme puolustaa niitä.

Voimme validoida tunteita, työskennellä niiden kanssa, ja kun tunne on tunnistettu, voimme tutkia miten asiakas voisi saada enemmän sitä, mitä kaipaa elämäänsä.

Onnistuneen tunnetyöskentelyn jälkeen asiakas kokee, että tunne muuttuu toiseksi. Tunnesuuntaisessa psykoterapiassa näin ajatellaankin. Käyttäytymisterapeuttina ajattelen, että käyttäytymisen funktio ja sen laatu ovat muuttuneet. Enää ei tarvitse välttää niitä vaikeita tunteita ja asioita, jotka herättivät tunteen; ne merkitsevät nyt eri asioita kuin aiemmin.

Suru on jotakin johon voi suhtautua myötätunnolla, vihaisuuden voi hyväksyä ja siitä voi saada voimaa, ja niin edelleen. Ja tärkeintä on, että voimme toimia tavalla, jolla saamme enemmän sitä, mitä todella kaipaamme: vaikkapa lohdutusta, kokemusta hyväksytyksi tulosta ja siitä, että voimme vaikuttaa asioihin ympärillämme, emmekä ole avuttomia tai vaarassa.

Terapeutti auttaa tunnistamaan tunteita

Terapeutti auttaa asiakasta tutkimaan mitä hänessä tapahtuu, miten se vaikuttaa siihen ja miten hän toimii. Terapeutin on myös tärkeää oppia tunnistamaan ulkoisia merkkejä asiakkaan tunteista ja opetella ottamaan puheeksi ja pysähtyä, kun hän huomaa asiakkaan tunnetilassa jonkin muutoksen.

Tarvittaessa voimme auttaa asiakasta syventämään tunnetilaa vaikkapa ehdottamalla tunteelle nimeä (”Onko tämä kenties surua?”), peilaamalla omaa tunnetilaa (”Minulle tuli raskas olo tähän rintakehälle, kun puhuit tuosta – onko sinulla jotain samankaltaisia tuntemuksia nyt?”), tai kiinnittämällä huomiota asiakkaan ei-kielelliseen viestintään (”Huomasin, että ilmeesi muuttui juuri äsken, mitä tapahtui?”).

Selvännäkijä ei tarvitse, eikä kannatakaan olla. Yhdessä asiakkaan kanssa voidaan tutkia, mitä juuri tapahtuu ja auttaa asiakasta syventämään tunnetilaansa. Näin toimitaan erityisesti silloin, kun näemme asiakkaan välttelevän jotakin tunnetilaa ja oletamme tämän välttelyn olevan yhteydessä asiakkaan kokemiin oireisiin ja vaikeuksiin.

Rohkeasti tulta päin

Joissakin tilanteissa tunnealtistukset ovat erityisen tärkeitä. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöissä, pakko-oireissa ja traumoissa on tärkeää, ettemme loputtomiin välttele vaikeita tuntemuksia, ajatuksia ja tilanteita. Voimme kutsua asiakkaan myötätuntoisesti ja turvallisen jämäkästi mukaamme kokeilemaan mitä tapahtuu, jos toimitaankin eri tavalla kuin aikaisemmin. Mitä jos mennäänkin kohti vaikeita tunteita ja nojataan niitä päin? Voi uskaltaakin lähteä kotoa, sanoa ”ei” ja tuottaa pettymyksiä muille silloin, kun se on oman jaksamisen kannalta tärkeää, olla käyttämättä aikaa uuvuttaviin rituaaleihin, ja niin edelleen.

Tällaisiin tilanteisiin on kehitetty erilaisia näyttöön perustuvia hoitomalleja ja tapoja toimia (HOT, UP, ERP, PE, WET, EMDR, jne.), joita terapeutti voi soveltaa tilanteen, oman perehtyneisyytensä ja koulutuksensa puitteissa. Myös meiltä KKT-Keskus Arvosta löytyy osaajia kaikkiin edellämainittuihin.

Menemällä kipua kohti voimme huomata, että voimmekin laittaa käden uuniin: liekit sammuvat ja uunissa on kypsynyt herkullinen ateria, jota huomaamme kaivanneemme jo pidemmän aikaa.