Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tutkitusti tehokasta psykoterapiaa
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on terapiamuoto, jolle on tyypillistä järjestelmällinen, tavoite- ja asiakaskeskeinen toiminta. Se on myös aktiivista ja koulutuksellisesti suuntautunutta. Perustavaa laatua siinä on oletus, että inhimillinen käyttäytyminen laajimmassa merkityksessään on perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen perustuva suhde, johon kuuluu ajatukset, tunteet, toiminta ja fysiologiset reaktiot, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.
Tämä vuorovaikutus on käyttäytymisanalyysin kohde ja siihen vaikutetaan terapiassa. Ihmistä hoidetaan sen vuoksi kokonaisuutena. Samat perusperiaatteet selittävät sekä ihmisen yksilöllistä että muiden havaitsemaa käyttäytymistä.
Käyttäytymisanalyysin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian tarkoituksena on usein parantaa ihmisten itsehallintaa ja -hoitoa antamalla ja opettamalla uusia valmiuksia ja taitoja. Tämä voi sisältää esim. uusien toimintatapojen omaksumisen (toimiminen luottaen paremmin omaan itseen), uusien tunteensäätelytapojen oppimisen (eläminen ilman jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa tai masennusta), uusien ajattelutapojen omaksumisen (myönteinen suhtautuminen omaan itseen ja muihin ihmisiin) tai terveysriskien ja sairauksien hoitotapojen omaksumisen ja hallinnan (kipujen vähentäminen, liikalihavuuden tai kohonneen verenpaineen hoito).
Kognitiivisen käyttäytymisterapian tehokkuus on todettu sadoissa tieteellisissä tutkimuksissa ja se on saavuttanut tunnustusta kaikkialla maailmassa erityisen tehokkaana ja tieteellisesti tutkittuna terapiamuotona. Tällä hetkellä on olemassa käyttäytymisterapeuttisia hoitomenetelmiä lähes kaikkiin psykiatrisiin, neurologisiin ja terveyspsykologisiin ongelmiin ja häiriöihin ja monien ongelmien hoidossa nämä hoitomenetelmät on osoitettu parhaiksi psykologisiksi hoitomenetelmiksi.
KKT:n hoitomuodot on todettu erityisen tehokkaiksi mm. seuraavien ongelmien hoidossa:
- ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö
- pelkotilat ja fobiat
- masennus
- huono itseluottamus
- stressiongelmat esim. esiintymisjännitys, traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)
- pakko-oireinen häiriö
- oppimisvaikeudet
- syömis- ja unihäiriöt
- väärinkäyttöongelmat
- seksuaaliset ja muut parisuhdeongelmat
- skitsofrenia