Olen kognitiivisen käyttäytymisterapian lasten ja nuorten psykoterapeutti. Olen valmistunut psykoterapeutiksi vuonna 2019, mitä ennen työskentelin erityisopetuksessa. Työskentelen lasten ja nuorten lisäksi myös aikuisten kanssa. Työn monipuolisuus tuo vaihtelua ja opettaa joka päivä jotakin uutta. 

Lasten ja nuorten osalta työn alla ovat yleisimmin käyttäytymisen haasteet, ahdistuneisuus, masennus ja pakko-oireinen häiriö. Monesti asiakkaillani on myös neuropsykiatrisia diagnooseja (ADD/ADHD, autismikirjo). Lasten ja nuorten terapiat ovat kohdistetumpia suoraan häiriön hoitoon. Terapiassa työskennellään tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisem ilmiöitä tutkien ja harjoitellen. Mielentaitojen työkalupakissani on monenlaisia välineitä, joita voi hyödyntää ylivoimaisten tunteiden pienentämiseen tai liian takertuvien ajatusten voiman heikentämiseen. Ahdistuneisuuden ja pakko-oireiden hoidossa käytetään näyttöön perustuvana hoitona altistusta. Sitä voidaan tehdä yhdessä ja myöhemmin taitojen ja rohkeuden karttuessa asiakkaat siirtyvät itse altistamaan itseään haastaviin tilanteisiin. Suurimpaan osaan lasten ja nuorten terapioista kuuluu vanhempainohjaus. Niillä tapaamisilla tutkimme vanhempien kanssa, miten lapsen haasteet näkyvät perheen arjessa, miten niitä voisi ymmärtää ja kuinka olla tukena lapsen haasteissa ja ainutlaatuisessa kasvuvaiheessa. Lapsen tai nuoren oireilu vaikuttaa koko perheeseen, ja yhteistyö on voimavara, jolla kaikki jaksavat myrskyisemmän vaiheen yli. 

Aikuisten terapia on pääasiassa Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa, jonka tavoitteena on työ-tai opiskelukyvun edistäminen. Aikuisten terapia on usein pitkäkestoisempaa, ja se antaa mahdollisuuden koko elämäntilanteen laajamittaiselle tarkastelulle. Suurin osa terapiaan tulijoista oirehtii ahdistuneisuuden, masennuksen tai tunnesäätelyn vaikeuksilla. Työkalupakista löytyy onneksi niihinkin apuja. Työkalujen avulla rakennetaan yhteistä ymmärrystä siihen, mitkä asiat arjessa tai työelämässä ovat johtaneet oireiluun. Joskus elämänkokemuksia katsotaan pidemmälle menneeseen vaikkapa skeemoja tutkimalla. Kognitiiviselle käyttäytymisterapialle ominaista on auttaa asiakasta tunnistamaaan toimintatapoja, joita meille kaikille kehittyy –  ja tarvittaessa rohkaisemaan muutokseen vaikkapa omissa ihmissuhteissa. Uusien tapojen oppiminen ja vanhoista- jopa toimimattomista- luopuminen on yllättävän vaikeaa. Siksi terapeuttina työskentely on hieno aitiopaikka seurata, kuinka ajatustavat ja toimintamallit vähitellen muuntuvat suuntaan, joka alkaakin hyvinvointia itselle ja muille. 

Tunteet ovat tärkein terapiatyöskentelyn sisältö.  Ne asuvat kehossamme, ja olemme usein aika huonoja tunnistamaan niiden voimaa meihin. Tunteet voivat tuntua hallitsemattomilta, liian voimakkailta ja pelottavilta – ja saada aikaan vaikkapa tietynlaisten tilanteiden välttelyä. Liian suurilta tuntuvat tunteet tekee mieli piilottaa komeron oven taakse ja olla, kuin niitä ei olisikaan olemassa. Tämä toimii hetken, mutta piiloon laitetut asiat alkavat usein näkyä elämässämme muilla tavoin huonona psyykkisenä vointina, riippuvuuksina, ihmissuhdeongelmina. Kun varovasti avaamme yhdessä tunnekomeron ovea, olo helpottaa. Terapiassa on turvallista – ja tärkeää- kokea niitä tunteita, joita olemme pitkään pyrkineet piilottamaan. Kun tunteita uskaltaa kokea, myös mielen sisällä tapahtuu muutoksia tervehdyttävään suuntaan.  

Elämä on vaikeaa. Siihen kuuluu vastoinkäymisiä, kriisejä ja menetyksiä. Niillä on tehtävänsä ihmisen kasvussa. Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT, ACT) ajatus psykologisesta joustavuudesta, vastaanottavasta suhtautumisesta elämän tarjoamiin haasteisiin on syvällä ajattelussani ja työtavassani. Voimavaroja itselle tärkeiden asioiden tekemiseen ja merkityksellisen elämän luomiseen vapautuu, kun oppii olemaan taistelematta sitä vastaan, että välillä vene keikkuu. Varsinkin aikuisten kanssa tämä näkökulma on tärkeä ja kannatteleva. Sen lisäksi ajatus hyväksyvästä ja myötätuntoisesta suhteesta itseen vapauttaa turhan kärsimyksen taakasta, kun sinne saakka päästään. Meidän on usein helppoa kokea myötätuntoa toisia kohtaan, mutta itseemme saatamme suhtautua kriittisesti, vaativasti ja puutteita ylikorostaen. 

Sanon aina asiakkailleni, että terapia tapahtuu tapaamistemme välissä. Mitä sitoutuneempi olet, mitä enemmän työskentelet asioittesi parissa, testaat uutta ja olet itseä kohtaan hyväksyvä, sitä enemmän saat terapiasta irti. Minä annan työkaluja ja potkaisen vauhtia matkaasi. Jos asioita pohtii vain kerran viikossa tapaamisella, ja odottaa valmiita ratkaisuja ongelman poistamiseksi, pettyy taatusti. Siksi sitoutuminen työskentelyyn on niin tärkeää. Parhaimmillaan yhteinen terapiamatkamme voi olla kasvattava kokemus, jonka aikana voit oppia paljon itsestäsi, tarkistaa elämäsi suuntaa ja käyttää aikaasi sellaiseen, joka tuottaa sinulle hyvää oloa ja tyytyväisyyttä.