Mistä pakkoajatuksissa ja -oireissa on kyse

Pakko-oireisiin sisältyy pakkoajatuksia ja -toimintoja. Pakkoajatuksissa ilmenee itselle vieraita ja epämiellyttäviä tunteita aiheuttavia ajatuksia, jotka ovat luonteeltaan toistuvia, ja niitä on erittäin vaikea saada painettua taka-alalle tai mielestä pois. Pakkotoiminnot/rituaalit voivat olla mielensisäisiä tai ilmetä fyysisessä maailmassa. Näitä toistetaan useita kertoja, ja niiden tekemisen vastustaminen on vaikeaa ja saatetaan kokea mahdottomaksi.

Ihmiset saattavat myös pohtia, missä menee raja tavanomaisen varovaisuuden ja pakko-oireiden välillä. Tätä voidaan tunnustella esimerkiksi erilaisten apukysymysten avulla, jollaisia voisivat olla muun muassa: miten ihmiset tavanomaisesti käyttäytyvät itseä mietityttävässä tilanteessa tai onko oman huolen suhteen kuullut, että jollekin olisi käynyt vastaavasti kuin huoli ehdottaa. Pakko-oireille on myös tyypillistä junnaavuus, eli samat asiat käydään läpi useita kertoja ilman, että huoli helpottuu tai juurikaan muuttuu. Pakko-oireisiin liittyy usein myös selkeää epäloogisuutta.

Tarkastellaanpa yllä olevaa esimerkkien kautta. Ajatellaan, että olet ajamassa autolla kotiin, kun mieleen tupsahtaa yllättäen ajatus: ”Entä jos ajoinkin jonkun yli tai töytäisin autolla, enkä huomannut?”, vaikka aistein havaittavia viitteitä tällaisesta ei olisi. Saattaisit vain ohittaa ajatuksen ja ihmetellä, että mitenkäs mieleeni nyt tuollainen tupsahti, ja pian mieli siirtyisikin jo seuraavaan ajatukseen.

Jos sen sijaan kyseessä olisi pakkoajatus, saattaisi siitä herätä hyvin voimakas epämiellyttävä tunne ja huoli siitä, että entä jos näin onkin todella käynyt. Asian tarkistamatta jättäminen saattaisi tuntua jopa sietämättömältä. Pakkoajatuksiin kuuluu melko oleellisesti sekin, että usko ajatukseen ei ole 100 %, ja ajatus saattaa tuntua vieraalta, mutta tästä huolimatta esimerkiksi tarve pyrkiä varmistamaan, ettei ole ajanut kenenkään päälle, voi olla erittäin suuri.

Pakkoajatuksesta seuraava rituaali voi ilmetä fyysisessä maailmassa tai ajatuksissa. Rituaalit saattavat ilmetä esimerkiksi tarkisteluna tai jonkin asian tekemisenä juuri tietyllä tavalla.
Pakko-oireet voivat ottaa melkeinpä mitä muotoja tahansa. Esimerkkejä pakkoajatuksissa ja -toiminnoissa ilmenevistä sisällöistä voisivat olla seksuaalissävytteiset, väkivaltaiset ja uskonnolliset sisällöt sekä järjestykseen, päätöksentekoon, täydellisyyteen, parisuhteeseen, saastumiseen, sairauksiin ja tapaturmiin liittyvät sisällöt.

Olkoonpa sisältö mikä tahansa, pakkoajatuksissa ja -oireissa toistuva logiikka on kuitenkin usein samankaltainen: pakkoajatukseen liittyy uhka jonkin kammottavan mahdollisesta toteutumisesta, ja toteuttamalla rituaali pyritään välttämään tämä. Joskus pakkoajatus voi liittyä siihen, että jotakin olisi jo tapahtunut, kuten edellä kuvatussa autolla ajo -esimerkissä. Huoli on silti ajallisesti eteenpäin suuntautuva siinä määrin, että pelätään, jos paljastuukin (tulevaisuudessa), että kamala asia on tapahtunut ja tästä seuraisi hirveyksiä. Joskus toki voi olla niinkin, että pakko-oireilla ja rituaaleilla pyritään varsinaisen uhan sijaan välttämään esimerkiksi inhon tunnetta, joka seuraisi, jos vaikka käsiä ei pestäisi juuri oikealla tavalla.

Pakkoajatukset ja -oireet eivät ole mitenkään epätyypillisiä. Se, ylittyykö pakko-oireisen häiriön raja, liittyy siihen, kuinka paljon pakko-oireisiin kuluu aikaa. Pakko-oireet voivat pahimmillaan aiheuttaa erittäin merkittävää kärsimystä, ja niistä saatetaan kokea myös häpeää. On tärkeä suhtautua itseensä myötätuntoisesti ja myös muistaa, ettei kukaan valitse kärsiä pakkoajatuksista ja -oireista.

Pakko-oireiden hoito altistus- ja reagoinnin ehkäisy -menetelmän avulla

Pakkoajatuksista seuraavaa voimakasta epämiellyttävää tunnetta seuraa jokin pakko-oire/rituaali, joka hetkellisesti helpottaa tunnetta ja ajatusten häiritsevyyttä. Koska pakkoajatusten aiheuttama tunne koetaan niin epämiellyttävänä, on tietysti ymmärrettävää, että pyrimme pakko-oireilla/rituaaleilla saamaan edes hetkellisesti helpotusta. Ongelma on siinä, että tämä helpotus on vain hetkellistä, ja elämästä iso osa saattaa alkaa kulua pakko-oireiden ja rituaalien äärellä, kaventaen elämänpiiriä. Paradoksaalisesti on myös havaittu, että vaikka rituaaleilla pyritään vähentämään epävarmuuden tunnetta, pakko-oireiden/rituaalien toteuttaminen itse asiassa lisää sitä.

Tällä hetkellä pakko-oireisen häiriön näyttöön perustuva ensilinjan psykoterapeuttinen hoito on altistus- ja reagoinnin ehkäisy -menetelmä, eng. exposure and response prevention (ERP). Altistus- ja reagoinnin ehkäisy -harjoituksia on erilaisia. Nimensä mukaisesti hoidossa pyritään altistumaan epämiellyttäviä tunteita aiheuttaville tilanteille/mielikuville siten, ettei niissä lähdetä toteuttamaan rituaaleja. Tarkoituksena on muun muassa, että opitaan, että kun rituaalit jätetään tekemättä, siitä ei seuraakaan pakkoajatuksen ehdottamia katastrofeja. Toistettaessa altistus- ja reagoinnin ehkäisy -menetelmään perustuvia harjoituksia käy usein myös niin, että pakko-oireen/rituaalin jättämättä tekemiseen liittyvä epämiellyttävä tunne alkaa lopulta laskea. Hoidon tavoitteena ei ole, etteikö pakkoajatuksia ikinä enää tulisi mieleen, vaan se, että vaikka näitä jatkossakin tulisi, on käytössä toimivat välineet niiden käsittelemiseksi. Pakkoajatuksesta ei siis jouduta pakko-oireiden/rituaalien noidankehään, vaan pystytään jatkamaan arkea siten kuin itse halutaan, eikä siten kuin pakko-oireet haluaisivat.

Joskus ihminen saattaa kokea, että onkin jo altistanut itseään esimerkiksi jättämällä pakko-oireet/rituaalit pois, mutta huoli vaikkapa asunnon saastuttamisesta silti vaivaa merkittävästi. Tällöin on mahdollista, että jokin pakko-oire/rituaali on saattanut jäädä huomaamatta – esimerkiksi mielen sisäisesti saatetaan varmistella: ”Tuskin mitään pahaa tapahtuu, olisinhan varmasti huomannut, jos penkissä olisi ollut jotakin likaa.” Näennäisesti tämä aluksi saattaa vaikuttaa järkevältä tavalta toimia, mutta pakko-oireiden on todella helppo iskeä tähän, esimerkiksi ajatuksella: ”Entä jos en kuitenkaan huomannut, olinhan työpäivän jälkeen todella väsynyt?” Tästä seuraava pakko-oireiden noidankehä voi jatkua loputtomasti. Hoidon näkökulmasta on tarpeellista luopua myös tällaisista mielen sisäisistä pakko-oireista/rituaaleista vaikkapa toteamalla: ”Toivotaan parasta, että olisin huomannut, mutta en voi 100 % varma asiasta olla.” – Tähän on pakko-oireen paljon vaikeampi iskeä.

Omalla vastaanotollani työskennellessämme pakko-oireiden kanssa hoidon kulku etenee tavallisesti siten, että ensin käymme läpi pakko-oireiden ja hoidon psykoedukaatiota. Psykoedukaatiovaiheessa usein keskustelemme myös siitä, mistä tunnistaa, että kyseessä on pakko-oire. Alkuvaiheen jälkeen tästä kuitenkin luovutaan, sillä usein pakko-oireisiin liittyy se, että pyritään toistuvasti varmistumaan, että kyse on juuri pakko-oireesta eikä mistään muusta, ja tästä saattaa näin ollen itsessään tulla pakko-oire/rituaali. Tutkimme alkuvaiheessa myös ydinpelkoja oireiden takana, mikäli sellaisia on. Alkuvaiheen jälkeen siirrymme suunnittelemaan harjoituksia perustuen altistus- ja reagoinnin ehkäisy -menetelmän periaatteisiin, ja tästä alkaakin varsinainen työskentelyvaihe. Harjoituksia tehdään sekä vastaanotolla että tapaamisten välillä. Määrittelemme yhdessä tavoitteet, joihin hoidossa pyritään. Hoidossa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi rentoutus- ja itsemyötätuntoharjoituksia, mutta pääasiallisena menetelmänä käytetään altistusta ja reagoinnin ehkäisyä.

Loppukommentit

Mikäli haluat tutustua pakko-oireisiin tarkemmin ja saada paremman kuvan siitä, miten oireita voi työstää, suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan Riitta Suvanto-Witikan kirjaan Työkirja pakko-oireiden hoitoon tai internetistä löytyvään Mielenterveystalon Pakko-oireiden omahoito-ohjelmaan. Usein kannattaa myös kääntyä sellaisen ammattilaisen puoleen, jolla on riittävä koulutus altistus- ja reagoinnin ehkäisy -menetelmän käytöstä.

Jos kaipaat tukea, ota yhteyttä KKT-keskus Arvoon.

Lähteitä

Giele, C. L., Engelhard, I. M., van den Hout, M. A., Dek, E. C., Damstra, M. F., & Douma, E. (2015). Repeated checking induces uncertainty about future threat. Journal of Experimental Psychopathology, 6(2), 126–137.

Law, C., & Boisseau, C. L. (2019). Exposure and response prevention in the treatment of obsessive-compulsive disorder: current perspectives. Psychology Research and Behavior Management, 1167–1174.

Mielenterveystalo. (n.d.). Pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Haettu 18. huhtikuuta 2025 osoitteesta https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/pakko-oireiden-omahoito-ohjelma

Suvanto-Witikka, R. (2021). Työkirja pakko-oireiden hoitoon (1. painos). Kustannus Oy Duodecim.